Pää ja jalat toimivat yhdessä

MSO etsintä -kurssilaiset eivät pelkää lunta eivätkä muutenkaan talvisia olosuhteita. Lunta oli haaroihin asti, kun Päivi Tuhkalainen “rämpi” viimeiselle rastilleen perjantai-iltana MSO etsinnän suunnistusharjoituksessa. Rasti löytyi, ja naisen tyytyväisyys näkyi naamasta leveänä hymynä.

-Olen kyllä suunnistanut ennenkin, mutta niin harvoin, että kompassin käyttö ehtii välillä unohtua. Oli tosi kiva päästä tositoimiin oppilaana, sanoo raisiolainen, joka toimii maanpuolustusnaisissa ja MPK:ssa.

-Viimeksi helmikuussa olin naisten talvitaidot -kurssin järjestelyissä, mutta en itse ehtinyt hiihtämään. Se vähän harmittaa nyt kun oltiin etsinnän maastoharjoituksessa Pahkamaalla. Mutta hyvin sekin meni, hän kertoo.

Kurssilaiset etsivät maastoon merkityltä alueelta kouluttajien sinne piilottamia asioita ja rasteja.

Talviolosuhteet ovat kyllä haasteelliset verrattuna kesään, mutta siinä on oma viehätyksensä, kesäihmiseksi tunnustautuva Tuhkalainen sanoo.

Pahkamaankaan olosuhteita ei voinut moittia. Kevätaurinko paistoi ja sai kurssilaisten posket hehkumaan yhdessä innostuksen ja huumorin kanssa.

MSO-etsinnän kolmen hengen partio
Huoltotauko

MSO etsintä -kurssin johtaja Raija Setälä ja varajohtaja Ulla Rontti kehuvat kurssilaisten innostuneisuutta ja pelottomuutta kohdata pohjoisen talviset olosuhteet. Kurssi nimenomaan hyödyntää lumisia olosuhteita, mikä on huomioitava pukeutumista myöten.

-Mitä ei täysin hallitse, se korvataan asenteella. Ilon kautta toimitaan. Kyllä meillä kurssin lopuksi pää ja jalat toimivat yhteen, Rontti nauraa.

Meillä on kyllä niin pätevät kouluttajat, että kaikki sujuu, johtajat kehuvat MSO asiantuntijoita Pekka Koivukangasta ja Reijo Köngästä. Suunnistuksen saloihin kurssilaiset perehdyttää kuusamolainen Yrjö Säkkinen ja ensiavussa hypotermian tunnistamiseen ja hoitoon opastaa Sippo Nevalainen.

-Ihan varmasti kurssin jälkeen naiset osaavat toimia etsinnässä ja kadonneen henkilön pelastustehtävässä eri maasto-olosuhteissa, erityisesti talvella, Setälä sanoo.

Kurssi antaa tietoa MSO etsinnän menetelmistä ja siitä, miten viranomaiset toimivat yhteistyössä järjestöjen vapaaehtoisten kanssa etsintätilanteissa.

-MSO etsintä on poliisijohtoinen etsintämuoto, jonka suurin hyöty on siinä, että siinä etsintä voidaan käynnistää pienellä ihmismäärällä, kertoo kouluttaja Reijo Köngäs.

Jo kolme ihmistä voi käynnistää etsinnän tietyllä alueella eikä heidän tarvitse odottaa suuria etsintäjoukkoja paikalle. Etsinnässä hyödynnetään siviilien osaaminen, ja käytetään muissakin etsinnöissä käytössä olevaa kalustoa helikoptereista droneihin.

Mutta ihminen on a ja o, koska hän pystyy liikkumaan maastossa tehokkaasti. Menetelmä on todettu tehokkaammaksi kuin perinteinen haravaetsintä, jossa 10-15 henkilöä etsii tiettyä aluetta. MSO etsinnässä taas jo kolme ihmistä saa suunnitella itse, miten alue tutkitaan ja missä tahdissa.

-Etsijöitä voi toki olla enemmänkin, jos kohde sitä vaatii. Esimerkiksi Posiolla etsittiin pikkupoikaa 120 hengen voimin.

Menetelmää on käytetty länsimaissa jo toisen maailmansodan aikana, mutta se on rantautunut Suomeen pohjoisen kautta. Ruotsissa menetelmää on käytetty vuosikymmeniä tunturilapissa.

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat:  Pilvi Vihanta

Läheisten merkitys kriisissä tärkeää

Läheisten ihmisten merkitystä kriisistä selviytymisessä ei voi koskaan korostaa liikaa. Tätä mieltä olivat Henkinen kriisinkestävyys -kurssilaiset yksimielisesti, keskustellessaan luennosta Läheisten verkosto. Työkaluja omaan työhön sekä omaan jaksamiseen tulivat kurssilta hakemaan tamperelaiset opettajakollegat Noora Vuorinen ja Tuija Ahola.

-Kriisin tunnistamisessa on monia keinoja, mutta myös haasteita, koska yksi sulkeutuu ja toinen itkee. Lapsella sen sijaan jokin traumaattinen kokemus voi purkautua vasta paljon tapahtuman jälkeen, naiset toteavat.

-Kriisistä selviytymisessä läheisten; kodin, sukulaisten ja kavereiden muodostamat tukiverkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Pitää vain pyytää ja ottaa vastaan apua.

Kriisistä voi naisten mielestä selviytyä jopa ilman ammattilaisten apua, sillä monesti riittää kuuntelija ja lohduttaja.

-Kriisi on hyvin henkilökohtainen asia ja ihmiset kokevat saman asian kovin eri tavalla.

Kriiseihin suhtautuminen on etääntynyt ihmisistä, samalla tavalla kuin kuoleman kohtaaminen, sanoo kurssin johtaja Ulla Hiltunen.

-Ennen kuoleman kohtaaminen oli luonnollista, mutta nykyisin se on ulkoistettu sairaaloille. Sama koskee kriisin käsittelyä. Kynnys pyytää apua läheisiltä ja kavereilta on noussut. Halutaan selviytyä yksin tai sitten turvaudutaan vain yhteiskunnan apuun.

-Hyvä, että ympärillämme on toimiva yhteiskunta, ja liian usein tuudittaudutaan siihen. Esimerkiksi lasten kasvatus ja siihen liittyvät kriisit on ulkoistettu koululle ja viranomaisille, harmitteli kouluttajana toiminut Sisko Koskiniemi.

-Ennen ei hälytetty apua, vaan asiat hoidettiin pitkälle perhepiirissä. Apu oli lähellä. Olisi hyvä, että asioita yritetään ratkaista enemmän kotona jo siksi, että lapsi oppii luottamaan siihen, että vanhempansa hoitavat lasta koskevat asiat parhain päin, yhtyi näkemykseen Rovaniemen seurakunnan aluekappalainen Mirja-Liisa Lindström.

-Lapsuus on nostettu jonkinlaiselle jalustalle, irtonaiseksi osaksi perhettä, ja jotenkin ongelmien käsittelyssä on unohdettu terve maalaisjärki. Tuntuu, että kaikki on valmiiksi säänneltyä ja lasten osallistuminen normaaliin perhe-elämään rajattua, hän kritisoi.

-Toisaalta taas huolestuttaa lasten ja nuorten joukko, joka joutuu elämään päihderiippuvaisten vanhempien vaikutuksessa ja se, että vanhemmuuden katoamisesta myös muista syistä on tullut hyväksyttävää.

Kurssilla sai teoriatietoa erilaisista kriiseistä ja auttamismenetelmistä sekä eri toimijoiden rooleista auttamistilanteissa. Aiheita käytiin läpi esimerkkitapausten pohjalta ja samalla mietittiin myös omaa käyttäytymistä ja jaksamista vapaaehtoisena auttajana.

Ulla Hiltunen, Annikki von Pandy, Sisko Koskiniemi ja Karoliina Hiltunen

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Taina Ylikangas

Lumi ei ole este, ehkä pieni hidaste

Pukeutuminen maastovaatteisiin, jalkaan huopakumpparit ja metsäsukset. Ja eiku menoksi. Maastotaidot talvella -kurssi starttasi hiihtäen Someroharjulta Pahkamaalle. Siirtymään oli varattu aikaa kaksi tuntia, mutta matka taittui kurssin johtajien mielestä huippunopeasti, 45 minuutissa.

Kuljetukseen oli lastattu ruokatarvikkeet, teltat, kamiinat, lumipuvut, reput, makuupussit alustoineen, lyhdyt ja kaikki muu 28 kurssilaisen maastossa toimimista ja yöpymistä varten tarpeellinen varustus. Maastossa on lunta liki metri, mutta sehän ei kurssin reippaita naisia hidasta. Tälle porukalle lumi ei ole este, ehkä korkeintaan pieni hidaste.

Hiihtäen kurssipaikalle

Ensimmäinen urakka oli lapioida lunta isoihin kasoihin, joista iltapäivällä oli tarkoitus kaivaa lumiluolia ja igluja. Sään lauhduttua plussan puolelle katoksellisten tilapäismajoitteiden rakentamisesta luovuttiin. Sen sijaan kaivettiin kuoppia ja kieppejä. Kurssilaisia ohjasivat kokeneet lumirakentamisen ekspertit Visa Björn ja Jari Marjala.

-Lumesta syntyneitä kuoppia vuorattiin kuusenoksilla, ja 14 rohkeaa kurssilaista ilmoitti nukkuvansa lauantain vastaisen yön taivasalla, kertoo kurssin varajohtaja Sanna Laihola-Baas.

Lumirakentamisen lisäksi kurssilaiset kokosivat kaksi puolijoukkuetelttaa, joka yhteistyöllä sujui kommelluksitta, lisää kurssin johtaja Tuovi Palomaa. Kurssilla ollaan paljon ulkona, liikutaan maastossa, harjoitellaan suunnistusta ja kartanlukutaitoa sekä tehdään ruokaa ulkoilmaolosuhteissa. Lisäksi opetellaan keskeisiä retkeilijän ensiaputaitoja talvella.

Puolijoukkueteltan pystyttäminen vaatii useita käsipareja ja yhteistyötä

-Kurssilainen osaa tunnistaa talviolosuhteiden erityisvaatimukset liikuttaessa ulkona ja osaa erilaisia selviytymiskeinoja kylmissä maasto-olosuhteissa, vakuuttaa kurssin varajohtaja Sanna Laihola-Baas.  -Hiihtotaito ja lumikenkäily ovat aika tärkeitä taitoja maastossa talvella liikuttaessa.

Kurssilla on varsin kokeneita maastossa kulkijoita, johtajat päättelevät. Siihen viittaa sekin, että ennakkokyselyjä ei ole juuri tullut.

-Kurssilaisilla on hallussa se, että ruuan laitto kylmissä olosuhteissa on aivan toista kuin kesällä. Samoin vaatetus ja kaikki muu varustaminen poikkeaa oleellisesti kesäolosuhteista, Laihola-Baas kertoo.

Yhtä lailla talviolosuhteissa pärjää vähälläkin kokemuksella, kun asenne on oikea. Juuri oikea asenne on esimerkiksi Oulun yliopistosairaalassa sairaanhoitajina toimivalla naisnelikolla, josta kaikki ovat ensikertalaisia.

-Hiihtohan ei pohjoisen naisia huolestuttanut, vaan suurin huoli oli se, että löytyykö sopivankokoiset kengät pieneen jalkaan, naureskelee sairaanhoitaja Sirkka-Liisa Kurkela.

Kurssin ensikertalainen Sirkka-Liisa Kurkela

Revontuli-harjoitukseen lähdön kimmokkeena oli, että haluttiin tietää, miten täällä homma toimii ja mitä harjoitus pitää sisällään. Saatiin vinkki, että ilmoittautumisessa pitää olla nopea. Niinpä olimme heti käsi liipasimella ja kaikki neljä päästiin mukaan.

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Jaana Hirvonen

Linjalta pois

Onko kadulla turvallista liikkua? Mitä siellä täytyy pelätä vai täytyykö mitään? Miten torjun yllättävän hyökkäyksen? Tällaisia asioita oli moni kurssilaisista miettinyt ilmoittautuessaan Katuturvallisuus-kurssille.

Kouluttajat Emma Eskola ja Esa Mikkonen hakivat vastauksia kurssilaisten kysymyksiin sekä luennoiden että käytännön harjoitusten kautta. Käytännön harjoituksessa opeteltiin yksinkertaisia perusliikkeitä hyökkäyksen väistämisessä, torjuntoja ja irtaantumistekniikoita.

-Lähtökohta on, että poistuu hyökkääjän linjalta väistämällä sivulle. Kaikki pohjautuu tähän perusliikkeeseen, sanoo Mikkonen.

Kouluttajat näyttävät kurssilaisille tilanteen, jossa hyökkääjä (Emma) tulee kohti ja aikoo tarttua vastaantulijaa (Esa) kiinni rinnuksista. Esa väistää sivulle ja häiritsee kädellään Emman liikettä ja tasapainoa. Hyökkäys on torjuttu. Tehkää rauhallisesti. Ensin opetellaan liikeradat, neuvoo Mikkonen.

Kouluttajat Emma Eskola ja Esa Mikkonen näyttävät mallia

-Liikkeet vaativat toistoa, toistoa ja toistoa, jotta ne menevät selkäytimeen ja osaa uhkaavassa tositilanteessa tehdä ne oikein, hän sanoo.

-Voima ei ratkaise, vaan oikein tehty liike.  Sitä tosin voi tehostaa äänen käytöllä.

Kurssilaiset harjoittelevat

Uhkatilanteessa kehonkielellä on 55 prosentin, äänenpainolla 37 ja sanoilla kahdeksan prosentin merkitys.

Luennoilla kurssilaisille kerrottiin katuturvallisuudesta yleisesti ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, opastettiin aggressiivisen henkilön tunnistamista ja kohtaamista sekä kriisinhallintaa. Kurssi antoi valmiuksia tunnistaa ja ennakoida henkilökohtaista turvallisuutta uhkaavia tekijöitä, sekä tietää keinoja puolustaa itseään.

Opetuksen tavoitteena on, että kurssilainen osaa tunnistaa ihmisen käyttäytymisessä ilmeneviä piirteitä pelon ja pakokauhun hetkellä sekä kriisin että onnettomuustilanteen jälkeen.

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Taina Ylikangas

Kyberturvallisuus – uhka ja mahdollisuus

Kyberturvallisuuskurssille osallistuva turkulainen Minna Storm on sitä mieltä, että kyberturvallisuus ei ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus. Kyberturvallisuus tarkoittaa hänen mielestään hereillä olemista ja tietoisuutta siitä, mitä kaikkea siihen liittyy. Stormin mielestä kyberturvallisuuteen liittyvät uhat voitaisiin kääntää kansalliseksi voimavaraksi niin, että asiaan vihkiytyvät kaikki tahot; kotitaloudet, yritykset, liike-elämä ja teollisuus.

Minna Storm

-Voimavarat yhdistämällä Suomesta voitaisiin saada kyberturvallisuuden johtava maa jopa globaalisti. Se on helppo keino nostaa kansalaisten osaamistasoa ja samalla koko maan turvallisuustasoa. Mielestäni kyberturvallisuudella olisi merkitystä jopa Suomen kilpailukyvylle, liike-elämässä työskentelevä nainen visioi.

Hän vertaa kyberturvallisuustason nostamista sauvakävelyyn. Suomalaisten omakseen ottama sauvakävely lisäsi aikoinaan liikuntaa yleisesti. Samanlaisen ilmiön soisi tapahtuvan kyberturvallisuuden kohdalla. Siitä saisi tulla suomalaisille uusi kansalaistaito.

Suomalaisilla on vielä paljon oppimista kyberturvallisuudessa, sanoo kurssilla kouluttajana toiminut tietotekniikka-asiantuntija Petteri Järvinen.

-Ja sillä, miten kotitalouksissa toimitaan, on merkitystä koko maan kansalliseen turvallisuuteen.

-Kotitalouksien kautta voi tapahtua vakaviakin hyökkäyksiä koko yhteiskuntaa kohtaan. Pahimmissa skenaarioissa kyberhyökkäyksellä voidaan katkaista sähkönjakelu laajalta alueelta tai tuhota sairaalajärjestelmistä potilastiedot, hän havainnollistaa.

 Lähes jokainen meistä käyttää älypuhelimia, tietokoneita ja muita älylaitteita sekä hoitaa tärkeitä asioitaan verkossa. Koko yhteiskuntahan pyörii nykyisin erilaisten tietojärjestelmien ja -verkkojen toimintaympäristössä. Lisäksi toimintaympäristö muuttuu kovaa vauhtia älylaitteiden lisääntyessä

Olemme siis mukana kybermaailmassa – halusimme tai emme. Siksi kybermaailman turvallisuuteen ja sen aiheuttamiin uhkiin kannattaa perehtyä.

Järvisen mielestä olisi erittäin tärkeätä, että jokainen suomalainen ymmärtäisi kyberturvallisuuden perusteet ja osaa kodin tietoturvaan keskeisesti liittyvien teknisten laitteiden suojaamisen, ymmärtää turvallisen toiminnan verkossa ja sosiaalisen median käytön periaatteet sekä tunnistaa niiden riskitekijöitä.

Petteri Järvinen

-Vielä suomalaisilla ei ole tarpeeksi tietoa kaikkien laitteiden suojaamiseen. Nuoret ja lapset ovat paremmassa tilanteessa kuin keski-ikäiset ja vanhat, sillä he saavat tietoa koulusta ja kavereilta.

Vanhemmalle väelle Järvinen suosittaa jonkinlaista älylaitteen ajokorttia, joka tulisi suorittaa ennen tiettyjen älylaitteiden hankintaa ja päivittää aika-ajoin.

-Joka tapauksessa älylaitteiden suojaaminen tulisi ottaa yhteiseksi asiaksi kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla.

Tänä päivänä paljon keskustelua herättäneeseen kyberturvallisuuteen muun muassa saa asiantuntijoiden neuvoja joidenkin kodin tietoturvaan keskeisesti liittyvien teknisten laitteiden suojaamiseen, ymmärtää turvallisen toiminnan verkossa ja sosiaalisen median käytön periaatteet sekä tunnistaa niiden riskitekijöitä.

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Taina Ylikangas

Revontuli 2019 -harjoituksen johtajan avajaispuhe

Hyvät vapaaehtoiset naiset ja myös harvat herrat!

Tervetuloa Naisten Valmiusliiton Revontuli 2019 harjoitukseen, joka on järjestetty MPK:n ja Lapin Jääkäriprikaatin hyvällä tuella tänne Rovaniemelle, Lapin pääkaupunkiin, joulupukin kotikaupunkiin ja toivottavasti revontulten kaupunkiin.   

Revontuli 2019 -harjoituksen johtaja Eija Röihä

Olemme kaikki täällä oppimassa lisää arjen turvallisuutta ja varautumista, joiden arvon ja tärkeyden huomaamme joka päivä jos ja kun seuraamme mitä ympärillämme tapahtuu.

Vahvuutemme täällä harjoituksessa on noin 250 henkilöä sekä iloinen, uutta oppiva mieli ja toinen toistemme kannustus ja kunnioitus.

Näillä sanoilla avaan Revontuli 2019 Nasta harjoituksen  

Tervetuloa!

Eija Räihä

Revontuli 2019 -harjoituksen johtaja

Harjoitus avattiin tuulen tuiverruksessa

Naisten Valmiusliiton lippua kantava Jaana Hirvonen saa pidätellä lippua kaikin voimin, jotta kova puuskittainen tuuli ei vie Revontuli 2019 -harjoituksen avajaisiin matkalla olevaa lippua.

Marssin alkaessa tuuli hieman laantuu kuin tilauksesta ja koko juhlallinen avajaisseremonia Ilmapuolustusmuistomerkin kentällä saadaan vietyä läpi.

-Vasen, vasen, vasen kaks kolme! kajahtelee jääkäriprikaatin alueella, kun harjoituksen väki marssii kohti juhlapaikkaa. Marssi sujuu mallikkaasti.

-Tehän marssitte paremmin kuin monet alokkaat, kehaisee yhteysupseeri, majuri Arto Lilja naisten suoritusta avajaisten jälkeen.

Lipunnostajina Kaisu Palosaari ja Ilona Suppanen

Revontuli 2019 on Naisten Valmiusliiton 43. valtakunnallinen NASTA-harjoitus. Tälläkin kertaa mukana on monia ensikertalaisia, mutta myös kokeneita konkareita.

-Tavoitteemme on jatkuvasti kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia sekä tarjota naisille ajankohtaista ja laadukasta koulutusta. Haluamme kannustaa kaikkia suomalaisia naisia kouluttautumaan arjen turvallisuustaitojen osaajiksi, kouluttajiksi ja asiantuntijoiksi, sanoi avajaisissa puhunut Naisten Valmiusliiton puheenjohtaja Anne Holmlund.

Naisten Valmiusliitossa seurataan tiiviisti turvallisuuden kenttää ja kartoitetaan parhaita tapoja yhdessä viranomaisten ja järjestöjen kanssa parantaa yhteiskunnan turvallisuutta.

-Turvallisuusympäristömme muuttuu koko ajan ja perinteisten uhkien rinnalle nousee jatkuvasti uusia.

Holmlundin mielestä on tärkeää, että opimme entistä paremmin tunnistamaan myös uudenlaiset monimuotoiset hybridiuhat ja varautumaan niihin.

-Samalla tarvitsemme yhä perinteisiä varautumis- ja turvallisuustaitoja. Tietoa ja osaamista ei ole koskaan liikaa.

Holmlund kiitti Naisten Valmiusliiton Lapin alueneuvottelukunnan toimijoita harjoituksen järjestelyistä.

-Jokainen NASTA on ainutlaatuinen tapahtuma, jossa näkyy myös tekijöittensä kädenjälki. Vapaaehtoisin voimin rakennettu harjoitus on suuri voimainponnistus, hän tähdensi.

Anne Holmlund pitämässä avajaispuhetta

Myös Lapin jääkäriprikaatin komentaja,eversti Jyrki Kaisanlahti korosti naisten osuutta maan kokonaisturvallisuuden varmistamisessa sekä kertoi jääkäriprikaatin koulutuksen perustuvan arktiseen osaamiseen.

Revontuli 2019 -harjoituksen johtaja Eija Räihä kiitti Lapin Jääkäriprikaatia hyvästä tuesta harjoituksen toteutuksessa.

-Olemme kaikki täällä oppimassa lisää arjen turvallisuutta ja varautumista, joiden arvon ja tärkeyden huomaamme joka päivä jos ja kun seuraamme mitä ympärillämme tapahtuu, hän totesi kurssilaisille.

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Pilvi Vihanta

Revontuli leimahti käyntiin

Ilo ja innostus oli käsinkosketeltavaa, kun reilut 200 naista pelmahti revontulten lailla Rovaniemen Someroharjulle NASTA-Revontuli2019-harjoitukseen perjantaiaamuna. Harjoituksen johto myhäili myös tyytyväisenä, sillä kaikki ilmoittautuneet saatiin jouhevasti uusien kokemusten ja elämysten äärelle.

Revontuli-harjoituksen ilmoittauminen käynnissä

Harjoituksen tiedotus esitti harjoitukseen tulleille kolme kysymystä: 1) Miksi tulit Revontuli-harjoitukseen? 2) Mille kurssille osallistut? 3) Mitä odotat harjoitukselta?

Satu Rämö Hollolasta saapui yöjunalla Rovaniemelle osallistuakseen Liikenneturvallisuus ja Puolustusvoimien B-ajo-oikeus -kurssille. Rämölle jo kurssille matkustaminen oli uusi elämys. Hänelle matkusti ensimmäistä kertaa yöjunassa ja ensimmäistä kertaa Rovaniemelle. Kolmanteen NASTA-harjoitukseensa Rämö lähti haastamaan itsensä.

Satu Rämö

-Tavoitteen olisi se B-ajoluvan saaminen.

Lisäksi odotan tapaavani aikaisemmilla NASTA-kursseilla tapaamiani kavereita ja hyviä ystäviä. Uusien elämysten lisäksi odotan mukavaa yhdessäoloa. Uskon, että täällä on hyvä yhteishenki kuten kaikilla aikaisemmillakin kursseilla.

Helsingissä Aalto-yliopistossa tietotekniikkaa opiskeleva Annika Niittylä kiinnostui Revontuli-harjoituksesta veljensä mentyä armeijaan.

-Silloin heräsi ajatus, että olisi kiinnostavaa oppia itsekin puolustukseen liittyviä asioita ja lähinnä oman turvallisuuden kannalta.

Annika Niittylä

Niinpä Annika hakeutui Katuturvallisuus-kurssille ja odottaa kurssilta opastusta ennen kaikkea itsepuolustukseen ja fyysisiä harjoituksia.

Suomessa on hänen mielestään turvallista, mutta paljon matkusteleva opiskelija mietti omaa turvallisuuttaan muun muassa hiljattaisella matkallaan Mongoliaan.

-Odotan myös saavani uusia tuttuja ja kavereita.

Rovaniemeläinen Tarja Matero tuli Revontuli-harjoitukseen kälynsä suosittelemana. Hän valitsi MSO etsintä-kurssin.

Tarja Matero

-Olen vasta jäänyt eläkkeelle ja kiinnostunut Vapepan (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu) toiminnasta.

-Lähdin seikkailemaan pitkästä aikaa, viimeksi vuonna 2013 NASTA-harjoitukseen osallistunut kotkalainen Ruuti Leisti nauraa.

Ruuti Leisti

Johtamisen peruskurssille hän päätyi kaverinsa suosittelemana.

Leisti odottaa viikonlopulta “mahtavaa positiivista pöhinää”, uusia ystäviä, kokemuksia ja tietysti myös johtamiseen liittyvää opetusta.

Maastotaidot talvella -kurssi toi helsinkiläisen Tanja Rissasen Revontuli2019-harjoitukseen.

Tanja Rissanen

-Olen käynyt neljä kertaa maastokoulutuksessa kesällä, joten nyt halusin haastaa itseni talviolosuhteisiin. Olen jonkin verran vaeltanut kesällä, mutta haluaisin oppia, miten tulee toimeen luonnossa talvisissa olosuhteissa.

-Odotan majoitusten rakentamista lumesta ja mahdollisesti yöpymistä sellaisessa. Mutta nyt ehdottomasti eniten odotan hiihtoa, kuultuani, että kurssin aluksi hiihdetään maastoon metsäsuksilla.

-Olen edellisen kerran hiihtänyt ala-asteella, joten mahtaa siitä tulla melkoinen reissu, hän nauraa iloisesti “uusien” haasteiden edessä.

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Pilvi Vihanta ja Jaana Hirvonen

Lapin alueneuvottelukunta

Lapin alueneuvottelukunnan puheenjohtaja Liisa Eloranta

Naisten Valmiusliiton alueellisesta toiminnasta vastaavat liiton aleneuvottelukunnat.

Lapin alueneuvottelukunta (LANK) on perustettu vuonna 1996 ja toiminnassamme on nyt 23. vuosi. Vuonna 1998 toteutimme Valmius 98 –harjoituksen. Tehokas valmistelu oli aloitettu jo kaksi vuotta aikaisemmin. Tämä oli ensimmäinen Naisten Valmiusliiton järjestämä harjoitus.

Seuraavat Lapissa järjestetyt harjoitukset olivat vuonna 2002 Sodankylässä järjestetty Ruska-harjoitus ja vuonna 2010 Rovajärvellä järjestetty Hanki 2010 –harjoitus. Hanki 2010 oli nimensä mukaisesti talviharjoitus, jonka kaikkien kurssien ohjelmaan sisältyi myös lyhyet infot moottorikelkkailun vaaratilanteista selviytymisestä ja poronhoidosta.

Tänä keväänä on vuorossa Revontuli 2019 –harjoitus, joka pidetään Someroharjulla. Pohjoiset olosuhteet ja runsas lumen määrä ovat olennaiset tekijät ja niin tämäkin harjoitus on talviharjoitus. Suosittuja kursseja ovat mm. Moottorikelkan käyttö, Maastotaidot talvella ja MSO- etsintä, siis talviseen maastoon sopivia kursseja. Tämän päivän vaatimuksiin vastaavat Henkinen kriisinkestävyys ja Kyberturvallisuuden kurssi.

Yhteistyö Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kanssa on tehokasta ja toimivaa. Tällä yhteistyöllä olemme saaneet NASTA-harjoitukset ja PikkuNASTA -harjoitukset onnistumaan.

PikkuNASTA -harjoituksia olemme järjestäneen Heinuvaarassa useana vuonna. Lapin alueneuvottelukunta on toteuttanut arjen turvallisuustaitoja ylläpitäviä kursseja yhteistyössä MPK:n kanssa.

Lapin alueneuvottelukuntaan kuuluu jäsenjärjestöinä Ilmavoimien Viestikilta ry, Lapin läänin Pelastusliitto ry, Lapin Martat ry, Maanpuolustusnaisten Lapin piiri ry, Pohjois-Suomen Sotilaskotiläänin toimikunta ja Lapin reserviläispiiri. Nämä järjestöt ovat olleet jäseniä jo pitkään ja yhteistyö on muodostunut saumattomaksi. Reserviläisten mukanaolo on uusinta ja tiedämme heidät aktiivisiksi ja osallistuviksi naisiksi.

Jäsenjärjestöt toimivat eri asioiden puolesta ja tuovat eri näkökantoja alueneuvottelukunnan toimintaan. Nämä järjestöt ovat toiminnassaan osittain maanpuolustustyötä tekeviä tai useimmat maanpuolustustyötä tukevia toimijoita.

Toimintamme on vapaaehtoistyötä ja siinä tärkeää on työhön sitoutuminen. Teemme työtä arjen turvallisuuden saavuttamiseksi, varautumisen takaamiseksi ja kaikissa tehtävissä naisten osaamista, tietoja ja taitoja hyödyntäen.

Lapin alueneuvottelukunnan puheenjohtajana toimii Liisa Eloranta.

Liisa on toiminut Lapin alueneuvottelukunnan hallituksessa, nykyisin johtokunnassa kahdeksan vuotta, neljä vuotta varapuheenjohtajana ja nyt on meneillään seitsemäs vuosi puheenjohtajana. Kokemusta on kertynyt; Hanki –harjoituksessa 2010 varajohtajana ja PikkuNASTA –harjoituksissa Heinuvaarassa kolme kertaa johtajana.

”Revontuli 2019 –harjoitus on vaatinut jo syksystä 2017 henkistä latautumista, innostamista ja konkreettista työtä. Koen tämän toiminnan hyödylliseksi, ylläpidettäväksi ja kehiteltäväksi. Olen omistautunut tälle vapaaehtoiselle työlle. Tästä syystä se vie aikaa ja vaatii verkostojen ylläpitämistä. Myös asioiden tunnetuksi tekeminen on yksi puheenjohtajan jatkuvista ja vaativista tehtävistä.

Mielestäni toiminnassamme ensiapu, paloturvallisuus, nykypäivän vaatimat ja esille tulevat asiat, maastossa selviytyminen, luonnonmuonan hyödyntäminen, henkinen kestävyys ja yleisesti arjen turvallisuus ovat ylläpidettäviä asioita.

Seniori-ikäisten kouluttaminen arkisin ohjein on tärkeää teknistyneessä elämässä.

Myös veteraanityötä olen pitänyt tärkeänä näillä vuosikymmeninä. Sitä meidän ei tule unohtaa.

On ilo huomata, kun joukkomme koostuu naisista, jotka eivät halua olla passiivisia. Me haluamme kouluttautua poikkeusoloihin, ja koemme kaiken koulutuksen tarpeelliseksi. Kokonaisturvallisuus on meille tärkeää.”

Lapin aluenevottelukunta vastaa mm. Revontuli-harjoituksessa iltaohjelman järjestämisestä.

Teksti: Liisa Eloranta ja Jaana Hirvonen

Kuva: Jaana Hirvonen