Menetkö kesällä vesille?

Teksti: Laura Noreila, Kuvat: Päivi Tuhkalainen ja Laura Noreila

Turvallisesti vesillä -kurssi täyttyi nopeasti. Monipuolisesti järvellä ja merellä liikkumista valottavia taitoja sisältänyt kurssi sisälsi muun muassa pelastautumista, navigointitietoutta, merikartan, kompassin ja harpin käyttöä, ensiapukoulutusta sekä  rannassa pidetyt käytännön pelastusharjoitukset.

Pelastusharjoituksessa kolmisenkymmentä kurssilaista heittäytyi pelastuspuvuissa pariasteiseen mereen, josta he nousivat pelastuslautalle. Upea ja uusi elämys monelle! Rannalla ryhmä harjoitteli vielä alkusammutusta, tuluksien ja nuotion sytyttämistä sekä sammutuspeiton käyttöä.

Kurssinjohtaja Päivi Tuhkalaisen mielestä vesiturvallisuuskurssilla oli hyvä, innostunut henki ja ohjelma sujui suunnitelman mukaan. Uudet tiedot muistissa ja hiotut taidot mielessä on hyvä aloittaa pian alkava veneilykausi!

Vakavaa asiaa huumorilla höystettynä

Teksti: Laura Noreila, kuvat: Annu Kajanne

Tosielämän ensiapu -kurssin johtaja Soile Salmi-Villa on tyytyväinen viikonlopun sujumiseen.

”Tällä kurssilla on poikkeuksellisen rento, keskusteleva ja avoin ilmapiiri. Yhteishenki on mielestäni loistava. Kurssilaisten toiveesta olemme tehneet paljon käytännön harjoituksia ja miettineet ensiavun antamista erilaissa akuuteissa tositilanteissa.”

Yksikään ea-kurssin lähes 30 osallistujasta ei ole aiemmin elvyttänyt tai osallistunut oikeisiin pelastustöihin, moni on kyllä soittanut hätänumeroon 112. ”Tavoitteemme on luoda kaikille varmuutta toimia tositilanteessa”. Onnettomuuspaikalla tai sairaskohtauksen iskiessä nopeus on valttia. Jos paikalle ensimmäisenä saapuva osaa heti soittaa numeroon 112 ja antaa täsmälliset, selkeät tiedot tilanteesta, hän voi pelastaa uhrin hengen. Myös maallikon antama ensiapu, esteettömän hengityksen varmistaminen, verenkierron ylläpitäminen ja lisävammojen ehkäisy, ovat oleellisen tärkeitä. Lisäonnettomuuksien välttäminen varottamalla muita liikkujia on myös muistettava.

Kolmas kerta ja lisää seuraa

Akaalainen Riitta Roti osallistui kolmanteen NASTA-harjoitukseensa. Hän on opetellut maastotaitoja Varvara 2016 -harjoituksessa Haminassa, MSO-etsintää Hoikka 2016 -harjoituksessa Kajaanissa ja nyt vuorossa oli tosielämän ensiapu-kurssi.

”Kurssi on vastannut täysin odotuksiani; käytännön harjoituksia ja vinkkejä on tullut paljon. Meidän porukkamme on erittäin samanhenkinen ja fiilis vakavasta asiasta huolimatta tosi positiivinen. Oman mahtavan lisänsä viikonloppuun tuo armeijaympäristö marsseineen ja maastopukuineen. Jatkossa toivoisin pääseväni itsepuolustuskurssille,” mietti Riitta.

Kurssinjohtaja Soile Salmi-Villa (vas.) piti ea-kurssin yhteishenkeä poikkeuksellisen hyvänä.

Riitta Roti (oik.) harjoitteli puhallus/paineluelvytystäelvytystä ja sydäniskurin (defibrillaattori) käyttöä.

Uutta energiaa: kouluttajat ja kurssinjohtajat katsovat tulevaisuuteen

Teksti ja kuvat: Tea Lindroos

Koulutus- ja kurssinjohtajakoulutuksen ryhmähengen aisti jo luokkahuoneeseen astuessaan. Iloinen naurunremakka, avoin ja välitön ilmapiiri kurssilaisten, kouluttajan ja kurssinjohtajan kesken vahvisti, että nyt oli päästy asian ytimeen. Pian selvisikin, että täällä on jo ehditty perustaa oma Facebook-ryhmä verkostoitumiseen ja yhteiseen oppimiseen myös jatkossa, oma sähköpostiketju, sekä suunnitella yhteistä opintomatkaa kurssin jatkoksi.

Kurssinjohtaja Pauliina Mäkinen kertoi, että osa kurssilaisista työskentelee siviilissä koulutuksen, suunnittelun ja johtamisen parissa. Kurssiohjelman sisältöä olikin koulutuksen edetessä muokattu osallistujien toiveiden mukaan heidän tarpeitaan vastaavaksi.

MPK:n kouluttaja Keijo Kylmälä muistutti, että kouluttajan ei tule koskaan tuoda mutu-hommaa kouluttajilleen, vaan kaiken pitää perustustua faktaan. Jos jokin vaihe kouluttaessa ei toimi, tehdään toisin. Koulutustilaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa perusasia on, että oppimista edistävät tekijät maksimoidaan ja oppimista haittaavat tekijät minimoidaan. Kokeneenkin kouluttajan kannattaa suunnitella koulutus huolellisesti.

Kurssinjohtajan käsikirjasta käytiin läpi erityisesti kurssin turvallisuussuunnitelmaa kurssilaisten aloitteesta. Keijo tiivisti, että jos vain yhden asian tästä koulutuksesta veisi mukanaan niin se olisi: kouluttajan ja kurssinjohtajan yhteistyö. Muutoksia voidaan tarpeen mukaan tehdä lennosta, mutta niistäkin yhdessä sopien.

 

15-vuotias Essi Alasalmi (vas.) oli lähtenyt kurssille Kajaanista ja aikoi ehdottomasti jatkossa hakeutua johtotehtäviin. Hän innostui osallistumaan äitinsä toimittua HOIKKA-harjoituksen johdossa. Erityisesti kurssilta jäi mieleen se, miten tärkeäitä ovat hyvät vuorovaikutustaidot.

“Tuskin olisi siviilissä tavattu, kun toinen on Ruokolahdelta ja toinen Turusta”, naureskelivat Jenna Vertanen (oikean puoleisessa kuvassa vas.) ja Minna Storm (oik.). Minna ideoi ryhmän tulevan opintomatkan sisältöä, johon kaikki kurssilaiset ovat vaikuttamassa. Jennalle Katarina 2018 oli  3. NASTA-harjoitus, jonka parasta antia olivat verkostoituminen ja erilaisten ihmisten tapaaminen. Verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen lisäksi Minna halusi nostaa esille sen miten tärkeää on, että kouluttaja/johtaja osaa hyödyntää ihmisten erilaisia osaamisia. Tällä kurssilla vahva yhdistävä tekijä oli tahto johtamistehtäviin ja/tai kouluttajana toimimiseen.

Yhdestä suusta naiset totesivat haluavansa tukea omalta osaltaan pohjoismaisen turvallisuusyhteistyön positiivista kehitystä. Tämän kurssin energialla se varmasti onnistuu!

Luonto tutuksi linnakesaaressa

Teksti: Laura Noreila, kuva kurssilta

Katarina 2018 maasto- ja luonnonmuonakurssilaisilla kävi säkä. Jäät lähtivät edellisenä päivänä, kun tämä 31 kurssilaisen ja 4 kouluttajan ryhmä siirtyi puolustusvoimien Uisko-rynnäkköveneillä Hästö Busön linnakesaarelle.

”Kaikki on mennyt erittäin hyvin. Saimme kolme telttaa ilman vaikeuksia pystyyn. Yön ukkonen ja sadekaan eivät meitä pahemmin haitanneet, mitä nyt vähän kosteutta tuli yhden teltan katosta sisään”, kertoi kurssinjohtaja Suvi Tonteri lauantiana puhelimessa.

Maasto- ja luonnonmuonakurssi antaa valmiuksia luonnossa selviytymiseen. Ohjelmassa oli majoittautumiseen, ensiapuun, suunnistukseen, turvalliseen liikkumiseen, jokamiehen oikeuksiin ja luonnonanteihin liittyviä luentoja. Osallistujista osa oli kokeneita luontoihmisiä, osa ensikertalaisia näissä ympyröissä.

”Aamupäivän ajan kurssilaiset ovat harjoitelleet ensiapua ja suunnistusta. Nyt on menossa puukko- ja kirvesvalmennus, iltapäivällä puhumme sienistä ja marjoista sekä fileroimme kaloja. Myöhemmin valmistamme neljän ruokalajin päivällisen avotulella. Ruoaksi on suppilovahverokeittoa, loimulohta, pelmenejä ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Ei täällä todellakaan nälkää tarvitse nähdä”, kertoi Suvi iloisena.

Tunnelmallinen iltanuotiopiiri, jonka aikana puretaan päivän tapahtumia ja fiiliksiä, on tärkeä osa pitkää päivää. Suunnistuksesta pitäville oli luvassa myös iltarastit kauniissa saaristomaisemissa.

Uni tullee herkästi silmään jokaiselle kurssilaiselle myös toisena telttayönä. Tiiviin ohjelman ja raikkaassa meri-ilmassa vietetyn päivän jälkeen on hyvä painaa pää tyynyyn hiljaisuuden alkaessa klo 23.

Liikenteeseen uusin taidoin

Teksti: Laura Noreila, kuvat: Laura Noreila ja Annu Kajanne

Ensimmäistä kertaa NASTA-harjoitukseen osallistuneet espoolaiset Christina Ågren (kuvassa oik.) ja Hannele Nybo (vas.) nauttivat liikenneturvallisuus- ja B-ajoneuvokoulutus -kurssista.

”Vaikka ohjelma on hyvin tiukka, se on myös tosi antoisa. Olemme lentäneet luennolta tai tapahtumasta toiseen. Kaiken kruunaa hieno sää”, hymyilivät rouvat.

 ”Pääsimme ajamaan soramonttuun maastoautoilla ja Pasi-miehistönkuljetusautolla. Opimme kuorman sijoittelusta, auton nesteistä, renkaiden kunnosta ja auton huoltoasioista. Vaikka mieheni ihmetteli miksi menen tälle kurssille, pidin pääni ja olen tyytyväinen oppimaani”, sanoi Hannele.

Liikenneturvallisuus ja puolustusvoimien B-ajolupa -kurssi ja tosielämän ensiapu -kurssi yhdistivät voimansa lauantaina iltapäivällä yhteiseen käytännön treeniin: toimimiseen liikenneonnettomuudessa. Kuvitellussa tilanteessa Syndalenista Dragsvikiin ajanut bussi oli joutunut liikenneonnettomuuteen, jossa osallisena oli myös polkupyöriä. Osallistujat jaettiin ryhmiin: kuljettajiin, loukkaantuneisiin, vapaaehtoisiin pelastajiin ja tarkkailijoihin.

Nyt ensiapulaukut ovat molemmat tuolla puolella autoja ja täälläkin on loukkaantuneita, miettivät Christina ja Hannele asiantuntevasti seuratessaan tarkkailijoina onnettomuusharjoitusta kentän laidalla. He uskoivat ehdottomasti voivansa hyödyntää uusia taitojaan liikenteessä ja suunittelivat tulevansa NASTA-harjoitukseen jatkossakin, mikäli vain kiinnostavia kursseja on tarjolla.

Katuturvaa

Teksti: Tea Lindroos, kuvat: Annu Kajanne

Katuturvallisuuden alkajaisiksi kuultiin Poliisin näkökulmaa. Vaikka toimintaympäristö on muuttunut merkittävämmin kuin koskaan ennen, on Suomi edelleen yksi maailman turvallisimmista maista. Siinä turvallisuuskoulutuksella ja hyvällä yhteistyöllä on suuri merkitys.

Kadulla liikkumiseen tuo turvaa myös se, että tietää kuinka mahdollisia uhkatilanteita voi havaita ja kuinka niissä toimia. Lauantaina harjoiteltiinkin esim. provosoivasti käyttäytyvän henkilön kohtaamista, tilanteen rauhoittamista ja hyökkäyksen torjumista. Tekemisen meininkiä ja naisvoimaa!

 

 

Kurssinjohtaja Salli Lehervo toivotti kurssilaiset tervetulleiksi – ja eikun harjoittelemaan!

 

 

Informaatiovaikuttaminen on arkea

Teksti ja kuva: Tea Lindroos

Informaatiovaikuttamisen kurssilla tutustuttiin informaatiovaikuttamisen eri muotoihin, informaatiosotaan ja propagandalta suojautumiseen. Kurssilla päästiin myös käymään kuvitteellista informaatiosotaa harjoituksessa, joka avasi näkemään virallisen viestinnän vaikeuden huhujen, trollien ja resonaattorien hämmentäessä soppaa.

Myös Suomi on informaatiovaikuttamisen kohteena eikä turvallisuuden todellisuus ole enää sama kuin ennen. Medialukutaidon merkitys korostuu näinä aikoina ja tulevaisuudessa yhä vahvemmin.

Kun omiin silmiin ei voi enää luottaa

“Valhe ehtii matkustaa puoli maapalloa, kun totuus vasta panee kenkiä jalkaansa”, on Mark Twain kuulemma sanonut. Kuten kouluttaja Hanna Visala valeuutisia käsitelleessä esityksessään totesi, tänään kyse on enää sekunneista. Faktantarkistus vie aikaa, on usein hidasta ja vaativaa työtä. Kaikki eivät sitä vaivaa jaksa nähdä, vaan esim. jakavat tarkistamatta uskomattomiltakin kuulostavia uutisia eteenpäin.

Valeuutisten suosio on jopa suurempaa kuin esim. ammattimedioiden tekemillä poliittisilla uutisilla. Tyypillistä niille on, että ajankohtaisuus ja tunteet sekoittuvat. Tähän asti valeuutiset ovat olleet pääasiassa tekstiä ja kuvia, mutta myös ääntä ja liikkuvaa kuvaa voi jo manipuloida. Feikkisivustolta someen jaettu uutinen on lisäksi usein hyvin aidon näköinen.

Kun uutisointi vielä on tänä päivänä lähes reaaliaikaista, on uutisvirrasta  vaikea erottaa mikä oli se alkuperäinen uutinen. Kuvia on hyvin helppo muokata ja manipuloida ja siksi isotkin mediatalot ovat haksahtaneet käyttämään vahingossa valekuvia.

Aktiiviset kurssilaiset kuuntelivat keskittyneesti ja esittivät runsaasti kysymyksiä. Ajankohtainen aihe herätti paljon keskustelua.

Mihin siis voi luottaa?

Mieti, ennen kuin jaat. Tarkista lähde. Älä levitä kenenkään yksityiselämää koskevia tai loukkaavia tietoja. Kyseenalaista myös omat ennakkoluulosi. Helpommin tulee jakaneeksi tarkistamatta asioita, jotka tukevat omia käsityksiämme asioista. Koko kurssin kaikissa teemoissa tuntuivat toistuvan nämä samat perusasiat.

Lopuksi Hanna halusi muistuttaa, ettei pelolle pidä antaa valtaa. “Järki käteen. Aina ei takana ole mikään vaarallinen taho. Suurin osa yleistä hämmennystä lietsovista on valeprofiileja.” Vanhaan ei kuitenkaan voi enää palata, joten meidän pitää oppia sen sijaan suodattamaan. Ihan jokaisen kannattaa iästä riippumatta opetella medialukutaitoja. Ja talonpoikaisjärjellä pääsee jo pitkälle.

Varakurssinjohtaja Jaana Lähteenmäki, kouluttaja Hanna Visala ja kurssinjohtaja Merja Pohjankoski.

 

Bemötande av kris: Tillsammans framåt Kriisin kohtaaminen: Yhdessä eteenpäin

Text: Tea Lindroos, foto: Annu Kajanne

Hur man klarar sig ur krissituation

Vad betyder kris, hur reagerar vi på kriser? Hur ser man att någon är i kris och hur kan man reagera vid psykisk kris? Bland annat detta diskuterades med ledning av soldatpastor Marcus Weckström på kursen ”Bemötande av kris”.

Kris och stressituationer berör oss alla i något skede av livet på något sätt; personligen eller t.ex. globalt. Hur vi bemöter, behandlar och klarar oss ur kriser, samt hur vi hjälper andra att klara sig ur dem är avgörande för frisknandet. Aktiva kursdeltagare sökte och fick svar på dessa frågor under dagens lopp. Med rätta redskap lyckades det.

Vice kursledare Liisa Turpeinen och kursledare Kristiina Martiskainen tackade soldatprästen Marcus Weckström för ett intressant föredrag.

Varakurssinjohtaja Liisa Turpeinen ja kurssinjohtaja Kristiina Martiskainen kiittivät sotilaspappi Marcus Weckströmiä kiinnostavasta luennosta.

Praktisk övning också utomhus

På lördag fortsatte skolningen. Bland annat övade man agerande i olycksfall och hur bevara reaktionsförmågan. Deltagarna släckte brand,  tränade att skära upp bil för att befria passagerare och användning av brandfilt.

Två kursdeltagare, Camilla Vitzhum och Maria Rajalin, tyckte att övningen var super bra och konkret. Den uppfyllde alla förväntningar.

Under kursen behandlades teorikunskap gällande olika slag av kriser och hjälpmetoder och övades i givande av krishjälp. Ämnena bearbetades på basen av exempelfall och det egna sättet att fungera som hjälpare begrundades.

Kuinka selvitä kriisitilanteessa

Mitä kriisi tarkoittaa, kuinka ihmiset reagoivat kriiseihin? Mistä huomaa, että henkilö on kriisissä, entä miten jokainen voi toimia henkisen kriisin kohdatessaan? Näitä pohdittiin sotilaspastori Marcus Weckströmin johdolla “Bemötande av kris” -kurssilla.

Kriisi- ja stressitilanteet koskettavat meitä kaikkia jossain vaiheessa jollain tavalla; henkilökohtaisesti tai esim. maailmanlaajuisesti. Miten kohtaamme ne, käsittelemme niitä ja selviydymme niistä sekä voimme auttaa muita selviytymään on ratkaisevaa kriisistä eteenpäin pääsemisessä. Aktiiviset kurssilaiset hakivät näihin päivän aikana ratkaisuja ja saivat vastauksia. Oikeilla työkaluilla se onnistuu.

Koulutus jatkui lauantaina. Osallistujat harjoittelivat mm. kuinka toimia onnettomuustilanteessa ja kuinka säilyttää toimintakykynsä. He sammuttivat paloja, leikkasivat pihdeillä onnettomuusautoa auki vapauttaakseen matkustajan ja harjoittelivat ensisammutusta.

Kurssilaiset Camilla Vitzhum ja Maria Rajalin pitivät harjoitusta superhyvänä ja käytännöllisenä.

Bemötande av kris -kurssilla käsiteltiin erilaisten kriisien apumenetelmien teoriaa sekä harjoiteltiin kriisiavun antamista. Aiheet käsiteltiin esimerkkitapausten pohjalta ja pohdittiin omaa tapaa toimia auttajana.

 

Naisvoimalla rauhaa turvaamassa

Teksti ja kuvat: Laura Noreila

Suomalainen nainen maanpuolustajana -kurssin kolmepäiväisen ohjelman aikana oli mahdollisuus kuulla luennot otsikolla: sotilaskoulutuksen anti liike-elämän johtamisessa, nainen rauhanturvaajana, nainen pelastusliitossa, Lotta Svärd, Sotilaskotiliitto ja nainen armeijassa. Lauantai-iltana oli luento Lupaus-elokuvan merkityksestä ja sunnuntaina käynti Hangon lähellä sijaitsevassa rintamamiesmuseon IRMA- bunkkerissa Harparskogissa.

Suomi on laajasti tunnettu ja arvostettu roolistaan rauhanturvaajana. Pääsimme seuraamaan NATO-rauhanturvatehtävissä työskennelleen Anu Kaniinin luentoa, jonka aikana hän kertoi kokemuksistaan Bosnia-Hertzegovinassa 1998-99. Anulle Katarina 2018 oli ensimmäinen NASTA-harjoitus.

Kouluttaja Anu Kaniin

”Leirillämme oli 14 naista. Ehkä voi sanoa, että olimme kaikki sanavalmiita ja kovaäänisiä. Myös hurtti huumori yhdisti. Toisaalta kaikki rauhanturvaajat leirissämme olivat siellä tehtävän takia, ei miehinä tai naisina. Parhaassa tapauksessa ja usein olimme tasa-arvoisia kavereita, ja puolustimme toisiamme ja porukkaamme kaikissa tilanteissa”, Anu kertoi. ”Suomalaiset saivat, ja uskon että saavat vieläkin, hyvän vastaanoton kriisialueilla. Emme ole valloittajia vaan rauhanturvaajia ja uudelleenrakentajia, toisin kuin jostain muualta kotoisin olevat kollegat.”

Anu korosti, että rauhanturvaaminen kriisialueella on totista työtä, ei lomaa vaikka aurinko paistaisi jatkuvasti. Hän toivoi jokaisen rauhanturvatyöhön lähtevän miettivän ennakkoon miten itse tai lähiomaiset pärjäävät, mikäli hän haavoittuu tai kuolee. Yksi tärkeä neuvo on käskyjen noudattaminen, sillä siihen on aina hyvät syyt. Esimerkiksi: Kadulta ei saa poistua, sillä sen vieressä saattaa olla räjähtämättömiä miinoja.

”Parasta rauhanturvatyössä on sen kautta syntyneet ystävyyssuhteet. Vielä 20 vuoden jälkeen olen hyvin läheinen monen Bosnia-Hertzegovinassa tapaamani turvaajan kanssa. Myös Suomen ja suomalaisuuden arvostus nousi huimasti; meillä on todella hyvä maa. Toisten ihmisten, kulttuurien ja uskontojen kunnioitus lisääntyi. Reissun jälkeen minun on ollut helppoa sopeutua miesvaltaisiin työyhteisöihin”, selvitti teknillisen tutkinnon suorittanut ja nykyisin asiantuntijatehtävissä toimiva Anu.

Katarina 2018 alkoi aurinkoisissa tunnelmissa

Kuvat: Annu Kajanne, Teksti: Laura Noreila ja Tea Lindroos

Katarina 2018 -harjoitus alkoi virallisesti osallistujien marssittua maastopuvuissa, Jääkärinmarssin tahdissa, kursseittain Dragsvikin aurinkoiselle lippukentälle. Avajaisten musiikista vastasi Uudenmaan prikaatin perinnesoittokunta. Lippulaulu kajahti ilmoille yli 300 naisen voimalla yhteislauluna.

Tervehdyksensä avajaisissa esittivät harjoituksen johtaja Sirkka Orre, Naisten Valmiusliiton puheenjohtaja Anne Holmlund ja Uudenmaan prikaatin komentaja, kommodori Arvi Tavaila.

Poistuminen kentältä sujui esimerkillisesti Muistoja Pohjolasta -marssin tahdissa.

Avajaisista siirryttiin kuulemaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan Minna Karhusen puheenvuoroa, jonka jälkeen pääsihteeri Kaarina Suhonen esitteli Naisten Valmiusliiton toimintaa. Koulutuspäällikkö Michael Eklöf  kertoi puolestaan MPK:n toiminnasta. Kaikki puhujat korostivat sitä, että jokainen meistä on tärkeä osa arjen kokonaisturvallisuutta.

Päivällisen jälkeen alkoivat yhdeksän eri kurssin koulutukset, jotka jatkuvat lauantaina ja sunnuntaina.

Vapaaehtoinen iltahartaus päätti ensimmäisen harjoituspäivän. Raaseporin seurakunnan pastori Katri Grönroosin sanat sekä kaunis huilu- ja viulumusiikki rauhoittivat mielen monipuolisen ja monelle osallistujalle hyvin uudenlaisen kokemuspäivän päätteeksi.