Läheisten merkitys kriisissä tärkeää

Läheisten ihmisten merkitystä kriisistä selviytymisessä ei voi koskaan korostaa liikaa. Tätä mieltä olivat Henkinen kriisinkestävyys -kurssilaiset yksimielisesti, keskustellessaan luennosta Läheisten verkosto. Työkaluja omaan työhön sekä omaan jaksamiseen tulivat kurssilta hakemaan tamperelaiset opettajakollegat Noora Vuorinen ja Tuija Ahola.

-Kriisin tunnistamisessa on monia keinoja, mutta myös haasteita, koska yksi sulkeutuu ja toinen itkee. Lapsella sen sijaan jokin traumaattinen kokemus voi purkautua vasta paljon tapahtuman jälkeen, naiset toteavat.

-Kriisistä selviytymisessä läheisten; kodin, sukulaisten ja kavereiden muodostamat tukiverkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Pitää vain pyytää ja ottaa vastaan apua.

Kriisistä voi naisten mielestä selviytyä jopa ilman ammattilaisten apua, sillä monesti riittää kuuntelija ja lohduttaja.

-Kriisi on hyvin henkilökohtainen asia ja ihmiset kokevat saman asian kovin eri tavalla.

Kriiseihin suhtautuminen on etääntynyt ihmisistä, samalla tavalla kuin kuoleman kohtaaminen, sanoo kurssin johtaja Ulla Hiltunen.

-Ennen kuoleman kohtaaminen oli luonnollista, mutta nykyisin se on ulkoistettu sairaaloille. Sama koskee kriisin käsittelyä. Kynnys pyytää apua läheisiltä ja kavereilta on noussut. Halutaan selviytyä yksin tai sitten turvaudutaan vain yhteiskunnan apuun.

-Hyvä, että ympärillämme on toimiva yhteiskunta, ja liian usein tuudittaudutaan siihen. Esimerkiksi lasten kasvatus ja siihen liittyvät kriisit on ulkoistettu koululle ja viranomaisille, harmitteli kouluttajana toiminut Sisko Koskiniemi.

-Ennen ei hälytetty apua, vaan asiat hoidettiin pitkälle perhepiirissä. Apu oli lähellä. Olisi hyvä, että asioita yritetään ratkaista enemmän kotona jo siksi, että lapsi oppii luottamaan siihen, että vanhempansa hoitavat lasta koskevat asiat parhain päin, yhtyi näkemykseen Rovaniemen seurakunnan aluekappalainen Mirja-Liisa Lindström.

-Lapsuus on nostettu jonkinlaiselle jalustalle, irtonaiseksi osaksi perhettä, ja jotenkin ongelmien käsittelyssä on unohdettu terve maalaisjärki. Tuntuu, että kaikki on valmiiksi säänneltyä ja lasten osallistuminen normaaliin perhe-elämään rajattua, hän kritisoi.

-Toisaalta taas huolestuttaa lasten ja nuorten joukko, joka joutuu elämään päihderiippuvaisten vanhempien vaikutuksessa ja se, että vanhemmuuden katoamisesta myös muista syistä on tullut hyväksyttävää.

Kurssilla sai teoriatietoa erilaisista kriiseistä ja auttamismenetelmistä sekä eri toimijoiden rooleista auttamistilanteissa. Aiheita käytiin läpi esimerkkitapausten pohjalta ja samalla mietittiin myös omaa käyttäytymistä ja jaksamista vapaaehtoisena auttajana.

Ulla Hiltunen, Annikki von Pandy, Sisko Koskiniemi ja Karoliina Hiltunen

Teksti: Terttu Niemelä

Kuvat: Taina Ylikangas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s