Kuuranvalkeat toi valon

Syksyn pimeys laskeutuu Maijanlammen rantaan. Alue on somistettu ulkotulin. 

Harjoituksen kurssit marssivat vuoron perään illan pimeydessä rantatörmälle ja asettuu paikoillen ryhmittäin “omissa kuplissaan” .

PikkuNASTA Fanni 2020 -harjoituksessa on erikoisen hiljainen hetki. Pian ranta-alueen täyttävät tulisoihdut, -renkaat ja eksoottinen musiikki.

Ulkotulin erotetulla esiintymisalueella esiintyy Kuuranvalkeat. Ryhmä esittää tulitaidettaan yhdistyspohjaisesti joko elävillä tulilla tai valoilla. 

Harjoituksen iltajuhlassa esiintyvä ryhmä rovaniemeläisnuoria tuo valon pimeään iltaan.

-Huikea yhteinen kokemus pohjoisen tähtitaivaan alla, toteaa ihastunut kurssilainen.

Teksti: Terttu Niemelä

Posted in Yleinen

Mönkkärikärpänen puraisi

Ennakkoajatukseni mönkijällä ajamisesta muuttui täysin, kuvailee jyväskyläläinen Pirkko Koskela Mönkijän käyttö ja maastoajotaidot -kurssin tuntemuksiaan.

-Luulin, että mönkkärillä ajo on vain rälläämistä ja leikkimistä ja lisäksi vaarallista. Näinhän ei ole. Asia valkeni heti ensimmäisten ajokierrosten aikana, hän jatkaa.

Koskela kertoo huomanneensa, kuinka paljon omaa fysiikkaa joutuu ajaessa käyttämään, puhumattakaan jos mönkijä juuttuu maastossa kiinni. 

Pirkko Koskelan käsitys mönkijällä ajosta muuttui kurssin aikana. Yllättävää oli jopa se, että pitää olla riittävästi vaatetta, koska ajaessa käy vinkka.

Irrottamista hän pääsi kokeilemaan mönkijän tartuttua kiinni maassa olleen puun päälle. Mönkijä nostettiin vinssaamalla ylös. Ajopelin eteen laitettiin tukki vinssiksi, jota “vänkäri” työnsi kuljettajan peruuttaessa mönkijää esteestä pois. Pinteestä pääsyyn tarvittiin kaksi henkilöä.

Muitakin onnettomuuksia varten on saatu opetusta ja tuntumaa ajoon niin, että osaa toimia yllättävässä tilanteessa, Koskela kiittää ja myöntää mönkkärikärpäsen puraisseen. 

Teresa Salonen mönkijän ”puikoissa”. Heidi Björman Järvenpäästä ja kurssin varajohtaja Janita Kaikkonen seuraavat tilannetta.

Kurssilla opittiin paitsi turvallista ajamista maastossa, mönkijän hallintalaitteet, kuljettajan vastuut ja velvollisuudet sekä perehdyttiin maastoliikennelakiin. Rastikoulutuksessa aiheina olivat ensiapu onnettomuustilanteessa ja suunnistuksen perusteet. 

Lisäksi tehtiin mönkijän päivittäiset tarkoitus- ja huoltotoimenpiteet, kuten renkaiden ilmanpaineet ja tankattiin “Veijo Essolla”.

Mönkijällä ajo on ollut äänekoskelaiselle Teresa Saloselle itsensä ylittämistä. Keski-Suomen alueneuvoittelukunnan tiedottajana ja koulutusvastaavana toimiva Salonen nousi kurssilla ensi kertaa mönkijän rattiin.

Mönkijöillä ajettiin aluksi jonossa turvallisuussyistä. Kouluttaja Timo Lämsä näyttää kädellä takana oleville lähtöluvan.

-Kurssi on ollut  itsensä ylittämistä. On ollut sopivasti haasteellisia tehtäviä, mahtava tunnelma ja hieno sää koko kurssin ajan.

Mieluisia ovat myös leirikokemus telttayöpymisineen ja uudet tuttavuudet eri puolilta maata.

Kurssin johtaja Ulla Rontti iloitsee, että kurssilaiset tulivat intoa puhkuen ja kertoivat kokemuksiaan itsensä ylittämisestä.

-Kaikilla oli tervettä kunnioitusta järeää ajopeliä kohtaan. Kurssilaisista oli kolmasosa sellaisia, jotka eivät juurikaan olleet ajaneet mönkijällä. Osalla taas oli motoristitaustaa.

“Vauhtia ja vaarallisia” tilanteitakin riitti, mutta yhtään vakavaa tilannetta ei tapahtunut, Rontti summaa viikonlopun.

Teksti ja kuvat: Terttu Niemelä

Väkivalta raaistunut ja turvattomuus lisääntynyt

Hiljattaiset rankat kouluväkivaltatapaukset Vantaalla puhuvat turvallisuuskouluttaja Pekka Savolaisen mielestä karua kieltään. -Väkivalta on raaistunut. Lähes allapäin hän sanoo tietävänsä myös syyn. -Monet lapset elävät tuuliajolla, kun vanhemmat eivät joko kykene tai omien kiireidensä vuoksi jaksa huolehtia heistä. Lasten elämän täyttävät ruutuaika eri välineissä, heiltä puuttuvat harrastukset, kaverit ja aikuisen läsnäolo.

Savolainen tietää mistä puhuu. Hän on kiertänyt oppilaitoksissa luennoimassa turvallisuudesta vuodesta 1983 ja jutellut paljon lasten ja nuorten kanssa.

-Liian monen lapsen elämä on vailla haaveita, tulevaisuus näköalatonta ja turvatonta. 

Siksi hän vetoaa vanhempiin ja muihin aikuisiin: antakaa aikaa perheelle, viettäkää aikaa yhdessä ja suunnitelkaa tulevaa aluksi vaikka vain viikon päähän. Olkaa aidosti kiinnostuneita, missä lapset liikkuvat ja kenen kanssa. Lapset tarvitsevat ehdottomasti kotiintuloajat.

-Tämän kummempaa se ei vaadi. Mutta juuri tuo tavallinen elämä tuntuu olevan aikuisiltakin hukassa, hän lataa.

Savolaisen mielestä on surullista, miten maailma on mennyt tähän. Se alkoi jo 90-luvun lamavuosina ja vain kiihtyy. Nyt olisi korkea aika ryhtiliikkeeseen kasvatusasioissa ja syytä jopa palata ajassa taaksepäin.

-Ennenkin painittiin ja nahisteltiin, mutta ketään ei sentään potkittu kun “tappelupukari” oli saatu kenttään. Nyt nahistelu on muuttunut väkivallaksi ja yhä raaemmaksi.

Huumeiden käyttö on karannut käsistä, sillä neuloja löytyy pientenkin koulujen vessoista. Kun ennen huolta ja pelkoa aiheuttivat alkoholiongelmaiset, on heidän tilalleen tulleet arvaamattomasti käyttäytyvät huumehörhöt. 

Turvallisuus merkitsee lapselle ja nuorelle eniten kodin turvaa, sitä että on joku joka huolehtii ja kaveri, jolle puhua, jakaa ilot ja surut. Vanhempien tehtävänä on luoda lapsiin tulevaisuuden valoa, toveikkuutta ja valaa uskoa itseensä.

Itsepuolustustaidot ovat Savolaisen mielestä kansalaistaitoja, joita tulisi opettaa jokaiselle jo koulussa viimeistään toisella asteella.

Teksti ja kuva: Terttu Niemelä

Turvallisuuskouluttaja Pekka Savolainen on murheellinen lasten turvattomuudesta. Lapselle ja nuorelle turvallisuus merkitsee kodin turvaa, hän sanoo.

Ennakoi, varaudu ja käytä maalaisjärkeä

Miten tunnistan ja estän uhkaavan henkilön lähestymisen tai valitsen turvallisen poistumisreitin? Kuinka puolustaudun puhumalla tai irrottaudun otteista? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tarjottiin vastauksia Arjen turvallisuus -kurssilla PikkuNASTA Fanni 2020 -harjoituksessa lauantaina Taivalkoskella.

Naisten valmiusharjoitukseesa itsepuolustusosion vetäneen  Pekka Savolaisen mielestä jonkinlainen keinovalikoima puolustautua tulisi kuulua jokaisen naisen “työkalupakkiin”. 

Itsepuolustusosiossa taivalkoskelaiset Taimi Koivuvaara ja Kirsa Katajisto harjoittelivat otteesta irrottautumista. Turvallisuuskouluttaja Pekka Savolainen ohjeistaa.

Ihan siltä varalta, että joutuu itsestä riippumatta tavalla tai toisella pulmatilanteeseen. Sen voi aiheuttaa uhkaavasti käyttäytyvä henkilö, jolloin on nopeasti pystyttävä puolustautumaan. – Tärkeätä on kiinnittää ulkopuolisten huomio, jos tilanne sattuu vaikka kadulla, asemalla, kauppakeskuksessa tai muussa paikassa, jossa on lähistöllä muita ihmisiä. Yksi hyvä keino on pitää mahdollisimman kovaa ääntä. Suomalainen yleensä kyllä rientää avuksi.

“Nyrkkisääntönä” voi pitää, että huuda, pyri irti ja pakene. Nuo keinot käyttöön, jos tilanne ei laukea kieltämällä lähestymään käsimerkeillä ja puhumalla.

Itsepuolustus lähtee siitä, että ennakoi ja varautuu mahdollisiin epämukaviin kohtaamisiin. Ja jos sellainen tulee eteen, on terveen maalaisjärjen käyttö suotavaa.

Ennakointi tarkoittaa sitä, ettei kulje etenkään pimeässä yksin, ei pukeudu liian huomiota herättävästi ja tarkkailee ympäristöä, jossa liikkuu.

Orivedellä asuva ja matkailuyrittäjänä Kuusamossa toimiva Heidi Savolainen pitää sammutustaitoja tärkeinä. Arjen turvallisuuskurssilla hän harjoitteli alkusammutusta, jota seuraa kurssin kouluttaja Pekka Savolainen.

Itsepuolustustaidot, niin tarpeellisia kuin ovatkin, eivät kuitenkaan ratkaise kaikkia arjen ongelmatilanteita. Arjen turvallisuus on mukana kaikkialla ja kaikenikäisten ihmisten elämässä, kotona, koulussa, työelämässä, vapaa-ajalla, kadulla ja kokoontumisissa.

Eteen voi tulla monenlaista pulmaa: sähköt katkeavat, tulipalo syttyy, lähimmäinen loukkaa itsensä tai joudut keskelle liikenneonnettomuutta. Arjen turvallisuus – kurssi antaa välineitä naisten “työkalupakkiin” myös näitä tilanteita varten.

Maijanlammella riitti toimintaa koko lokakuiseksi viikonlopuksi, kun naisille opetettiin käytännön neuvoin ja melkeinpä “kädestä pitäen” keinoja selviytyä arjessa eteen tulevista pulmatilanteista.

Kädestä pitäen on tässä yhteydessä hieman liioitteleva ilmaus, sillä koronan vuoksi harjoituksessa pidettiin kiinni turvaväleistä ja hygieniaohjeista. Kasvomaskeja ja käsidesiä oli tarjolla joka nurkalla, ja käsiä putsattiin joka välissä.

Kurssilla harjoiteltiin alkusammutusta ja hätäensiavun antamista, tutustuttiin kotivaraan sekä kodin ja lähiyhteisön varautumisasioihin. 

Teksti ja kuvat: Terttu Niemelä

Vesi kielellä

Jauhelihaa, perunaa, kasviksia, tomaattimurskaa, lihalientä ja sopivasti mausteita. Siitä on hyvä jauhelihakeitto tehty.

Resepti oli helppo valinta Joukkomuonitus maastossa -kurssin johtaja Maili Aholalle ja kurssin kouluttaja JoukoTalviaholle, jotka ohjeistivat kurssilaisia valmistamaan lauantain päivällisruuan koko PikkuNASTA Fanni 2020 -harjoituksen väelle.

Keitto sai pääsihteeri Kaarina Suhoselta spontaanit kiitokset ja vesi kielellä ruokailevilta ablodit. Eikä syyttä.

-Periaate on sama kuin kotikeittiössä, mutta mittakaava astioissa ja aineksissa on aika lailla eri, selvittää Talviaho kenttäkeittiön äärellä. Kattilat ja kannut ovat monen kymmenen litran vetoisia ja esimerkiksi vispilällä ja kauhalla on pituutta reilu metri, jotta väline yltää kenttäkeittiön pohjalle asti.

Jättivispilän varressa Raija Uhlbäck. Kurssin kouluttaja Jouko Talviaho seuraa työtä.

Keiton valmistuskin etenee kenttäkeittiössä samalla kaavalla kuin kotona. Keiton annetaan kypsyä, kun kattilaan on saatu perusraaka-aineet ja mausteet. Kun keitto on melkein kypsää, tarkistetaan maku, sekoitetaan, pienennetään keittotehoa, kansi kiinni ja annetaan muhia kypsäksi.

-Ei tehdä mitään väenkeittoa, vaan kunnon keittoa, Talviaho myhäilee.

Harjoituksen lauantain päivällisellä oli noin sata ihmistä. Keittoa valmistui 50 litraa eli puoli litraa syöjää kohti.

-Tavallisesti lasketaan keittoa noin kolme desiä syöjää kohti. Nyt, kun porukat ovat olleet paljon ulkona ja liikkeellä monenlaisessa touhussa, kannattaa keittoa varata hieman enemmän.

Jauhelihakeiton lisänä tarjottiin kotoisasti näkkileipää lisukkeineen ja juomineen. Mutkatonta kotiruokaa siis.

Kurssilainen Sinikka Aikio ei aikaisemmin ole käsitellyt suuria ruokamääriä.

-Täällä ei napeilla pelata, mutta vesi kielellä tässä voi odottaa päivälliskeiton valmistumista, hän tuumii jättimäistä vihannespussia availlessaan.

Aikio on ensi kertaa Fannissa, joukkomuonituskurssilla ja varajohtajana.

Kurssin johtaja Maili Ahola kertoo kurssin paneutuneen

maasto-olosuhteissa tapahtuvaan elintarvikkeiden säilytykseen ja käsittelyyn. Kurssilaiset oppivat reseptiikkaa, laatimaan ruokalistoja sekä huoltamaan välineistöä.

Ravitsemustyöntekijän koulutuksen saanut Susanna Karvonen tutustui kurssilla ensimmäistä kertaa kenttäkeittiöön.

Susanna Karvonen tyhjentää jauhelihapakkausta keittoon. Takana harjoituksen muonitusvastaava Riitta Laihola ja Jouko Talviaho.

Tuttuja hänelle sen sijaan ovat älykeittiöt digitaalisine uuneineen ja keittolevyineen sekä itse kippaavat padan ruoan ollessa valmista.

-Kenttäkeittiöön on ollut hyvä tutustua, koska milloinkaan ei tiedä koska tulee poikkeustilanne tai päätyy valmistamaan ruokaa yleisötilaisuuteen, kolmatta kertaa NASTA-harjoitukseen osallistunut Karvonen sanoo.

Kenttökeittiöön tyhjennettävät åpakkaukset ovat isoja. Kurssin johtaja Maili Ahola (toinen vas.)

Teksti ja kuvat Terttu Niemelä

Dagota Fire Hole ja muita onnistumisen elämyksiä

-Luulin, että olen perillä melkein kaikesta retkeilyyn liittyvästä. Mutta en näköjään ollutkaan, nauraa kuusamolainen Airi Kallunki kaivaessaan kuoppaa Maijanlammen hiekkakankaalla Maastotaidot ja luonnonmuona -kurssilla. Kallunki työskentelee metsähallituksella Kainuu-Koillismaan puistoalueen asiakaspalvelupäällikkönä. 

Kallunki kaivaa kapeaa “tunnelia” maahan ja Merja Tuomivaara vieressä noin puoli metriä syvää kuoppaa, johon tunneli ulottuu. Naisten käsissä syntyy Dagota Fire Hole. Se on Kallungille, Tuomivaaralle ja melkein kaikille muillekin 30 kurssilaiselle uusi tapa tehdä tulipaikka maastoon.

Airi Kallunki ja Merja Tuomivaara rakensivat intiaanien alunperin keksimän tulistelupaikan.

Alkujaan intiaanien kehittämän nuotion teho perustuu maahan kaivettuun vetoaukkoon ja tulipesään.

Tunneli kaivetaan tuulen suunnasta, jolloin ilma pääsee tulipesään voimistamaan palamista.

Dagota Fire Holen voi sytyttää vaikka kiehisillä. Johanna Riekki osaa kiehisten teon.

Dagota Fire Hole ei ole läheskään yhtä herkkä tuulille, koska tuli on kuopassa eikä maan pinnalla. Sen teho perustuu ilmatunneliin, joka johtaa vetoa tulikuoppaan, selvittää kurssin kouluttaja Visa Björn kurssilaisille, jotka kaivavat pareittain omat “tulipoteronsa” maastoon. 

Sytyttämässän nuotiossa kurssilaiset keittävät pakillisen vettä, mikä havainnollistaa intiaanien keksinnön erinomaisuutta ruuanlaitossa. 

Sari Kykkänen Liperistä löysää päällystakkia kaivamisen lomassa. Patikointia harrastava Kykkänen iloitsee kurssilta saamistaan uusista retkeilyvinkeistä.

-Tuntuu kuin Kiinaan asti pitäisi kaivaa, hän vitsailee, mutta sanoo nauttivansa uuden edessä. 

Parinaan hänellä on Katri Toppila Revonlahdelta. Paljastuu, että toista kertaa NASTA-harjoituksessa oleva Katri on houkutellut mukaansa kolme sisartaan ja vielä yhden sisaren tyttären.

Sisarukset Katri Toppila, Anna-Kaija Palonen, Airi Toppila sekä Päivi Paaso Aura-tyttärensä kanssa viihtyivät Maastotaidot ja luonnonmuona -kurssilla Maijanlammella.

Iloisin mielin ja mielenkiinnolla naiset kertoivat odottaneensa kurssia, joka on täyttänyt toiveet. Samanlaisissa tunnelmissa ovat Marja-Leena Virranniemi Kuusamosta, Mari Kallioinen Jyväskylästä sekä Johanna Riekki Oulusta.

Ensimmäisinä tulen omaan Dagota Fire Holeensa saaneet Sari Ruokamo ja Tiina Alasirniö Posiolta ovat silminnähden tyytyväisiä tulisteluunsa. 

-Vetää selvästi paremmin kuin tavallinen nuotio. Yhdessä, ihan ite tehtiin, naiset hymyilevät onnistumisen ilosta.

Maijanlammen Maastotaidot ja luonnonmuona -kurssin 30 osallistujat ovat kahta-kolmea lukuunottamatta ensimmäistä kertaa NASTA-harjoituksessa. Kurssin johtaja Marjo Törmikoski uskoo koronan vaikuttaneen kurssin suosioon.

-Luonnossa liikkuminen on lisääntynyt, ja moni haluaa oppia retkeilytaitoja omaksi hyödykseen tai osatakseen auttaa muita vaikkapa tulen teossa.

Visa Björnin mukaan suomalaisten erä-ja retkeilytaidot ovat vaihtelevia.

Maastotaidot ja luonnonmuona -kurssin vetäjä Visa Björn esittelee kurssilaisille Dagota Fire Holen toimintaperiaatetta.

-Osa hallitsee ja osa ei taas ole tottunut käyttämään esimerkiksi sahaa tai tekemään tulta.

Kurssilaiset eivät Björnin mukaan arastelleet leiriytymistä telttaan tai työvälineitä, vaan tarttuivat sahaan, kirveeseen ja puukkoon varmoin ottein.

Tiina Alasirniö ja Sari Ruokamo Posiolta saivat veden kiehumaan tulilla.

Teksti ja kuvat: Terttu Niemelä

“Elämme uutta arkea”

Tässä ajassa ja hetkessä elämme uutta arkea, jossa turvallisuustaidot korostuvat entistä enemmän, painotti harjoituksen avajaisissa Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen.

– Jos olisimme olleet riittävän avarakatseisia, niin olisimme harjoitelleet tämän pandemian varalla jo aiemmin. Nyt emme enää harjoittele vaan elämme tätä uutta arkea, jossa turvallisuusasiat korostuvat entistä enemmän. Uhka ei ole aina näkyvä, jolloin sen hahmottaminen ja siihen varautuminen voi olla henkisesti vaikeampaa. On kuitenkin todettu, että kaikkiin uhkiin harjoittelemalla ja etukäteen miettimällä olemme paremmin varautuneita. Lähdetään siitä ajatuksesta, että olemme täällä nyt kaikki oppimassa uutta.

Naisten Valmiusliiton harjoitus toteutetaan yhteistyössä Naisten Valmiusliiton jäsenjärjestöjen aktiivisten vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Harjoitusorganisaation johtoryhmä on tehnyt pitkäjänteistä suunnittelua, jotta viikonlopun koulutukselle olisi parhaat mahdolliset puitteet. Meillä on täällä neljä kurssia, Arjen turvallisuus, Joukkomuonitus maastossa, Maastotaidot ja luonnonmuona sekä Mönkijä ja maastoajotaidot -kurssi. Harjoituksen kokonaisvahvuus on 127.

Toivon teille uuden oppimista, vanhan kertaamista ja uusia elämyksiä Maijanlammen maastoissa. Te jokainen olette valinneet itselle mielenkiintoisen kurssiaiheen, joka toivottavasti palvelee omaa tiedonjanoa aiheesta. On myös kokemus olla johdettavana ja erilaisessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa. Kokemus opettaa meitä kaikkia tilanteesta, joka voisi olla todellista, kun naisia pyydetään avuksi laajamittaisessa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa. Siinä tilanteessa joukot perustetaan ja koulutetaan samaan tapaan kuin nytkin.

Suhonen kiitti myös harjoituksen johtoa ja yhteistyökumppaneita arvokkaasta työstä harjoituksen valmistelussa. 

-Tämän taustalla on paljon suunnittelua ja valmistelua. Tiivis ja hyvä yhteistyö on mahdollistanut tämän kaiken tänä viikonloppuna. Iso kiitos kuuluu myös MPK:lle, Puolustusvoimille sekä yksityisille toimijoille. Olemme saaneet mukaan myös upeita kouluttajia, joiden osaamisesta pääsette pian nauttimaan.

Turvallista ja antoisaa kurssia kaikille!

Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen korostaa turvallisuusohjeiden noudattamista.

Harjoituksen johtaja Kaisu Palosaari palautti mieliin koronapandemian ja vastikään olleen Aila-myrskyn, jotka ovat muistuttaneet valmius- ja varautumistaitojen merkityksestä.

Näiden taitojen oppimiseen ja kertaamiseen NASTA- ja nämä PikkuNASTA-harjoitukset ovat oivia tilaisuuksia.Ottakaa siis kaikki saatava oppi mukaan täältä ja jalkauttakaa se käytäntöön.

Maijanlammen harjoituksen kursseista halusimme räätälöidä toiminnallisia ja tätä upeaa ympäristöä parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntäviä. 

Alkukevään koronapandemian rantautuminen Suomeen haastoi Palosaaren mukaan koko organisaation harjoituksen valmistelussa ja järjestelyissä. 

-Loistava organisaatiomme otti oikean digiloikan, järjestelyt ja etukäteisvalmistelut hoidettiin etupäässä etänä ja kaikki on mennyt hyvin. Oganisaation avainhenkilöitä ovat Naisten valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen, MPK Pohjois-Suomen piiripäällikkö Pasi Virta, harjoituksen varajohtaja Riitta Wedman, huoltopäällikkö Ulla Niskanen ja toimistopäällikkö Pia-Riitta Korvenheimo.

Turvallisuusohjeita korostettiin avauspuhuttelussa. Pääsihteeri Suhonen esitteli turvamaskin ja käsidesien asianmukaista käyttöä.

Täällä Maijanlampi, Taivalkoski

Maijanlammen vastaranta peittyi vielä usvaverhon taakse ja harjoitusalueen männikkö kylpi syysaamun kosteudessa, kun Fanni-harjoituksen organisaatio oli jo täydessä työn touhussa. 

Valmistelut käynnistyivät harjoituksen johtaja Kaisu Palosaaren selostuksella tehtävien jaosta. 

Varusteita nosteltiin konteista, kurssilaisille jaettavat samanlaiset “kurkkusalaattipuvut” lajiteltiin valmiiksi, ja toimisto valmisteli kurssilaisten ilmoittauttumispaikan kuntoon.

Maastossa yöpyvät tarvitsevat lämpimiä varusteita.

Kuljetus otti huolekseen sijoitella kulkuopasteet, majoitus- ja luokkatilat merkittiin, ja huolto “piti langat käsissään” niin, että kaikki harjoituksen kursseilla tarvittava tavara päätyi oikeaan paikkaan.

Mönkijä- ja maastoajotaidot -kurssin kolme puolijoukkuetelttaa olivat pystyssä tuota pikaa.

Telttoja pystyttivät Maiju Lehtonen, Tiia Moilanen ja Janita Kaikkonen.
Ulla Rontti toivottaa kurssilaiset tervetulleeksi leiriolosuhteisiin.

-On kiva päästä “verestämään” vanhoja taitoja, tuumivat armeijakaverukset Maiju Lehtonen ja Tiia Moilanen pystyttäessään telttaa kurssinjohtaja Ulla Rontin apuna. Maiju ja Tiia ovat harjoituksessa ensikertalaisia ja siksi odottivat mielenkiinnolla lähipäivien toimintaa.

Korona lyö leimansa nyt käytävään PikkuNASTA Fanni 2020-harjoitukseen monin tavoin. Niinpä yksi aamun tärkeimmistä ohjeistuksista koski turvallisuusmääräyksiä. Moneen kertaan jo kerrotut ohjeet maskin käytöstä, käsihygienian huolehtimisesta ja turvaväleistä kerrattiin vielä. Jokainen kurssilainen istuu luokkatiloissa ja ruokailuissa samoilla paikoillaan, ja ryhmät ovat omissa “kuplissaan”.

Marja-Terttu Jamisto kiinnitti kylttejä kurssipaikoille.

Palosaari aikataulutti päivän niin, että kaiken tuli olla valmiina kurssilaisten tulla viimeistään kello 15, jotta mitään ei jää viime tippaan. Organisaatio osoitti täsmällisyytensä ja kaikki oli valmista juuri sovittuun aikaan.

Hymy oli syystäkin herkässä.  

Arjen turvallisuus kurssin Pia Keränen odotti iloisin mielin kurssilaisia ja pääsyä ryhmänsä kanssa tositoimiin.

Katja Lusma.

Helsinkiläinen Katja Lusma tuli mönkijäkurssille. Kolmanteen NASTA-harjoitukseen osallistuva nainen odottaa ennen kaikkea pääsevänsä ajamaan mönkijällä.

Mönkijäkurssia piti kiinnostavimpana myös oululainen Sari Laitinen. Hän odottaa mukavaa yhdessäoloa ja uusia tuttavuuksia. -Mönkijäkurssi oli tarjolla olevista kiinnostavin.

Anne Nuutinmäki.

Arjen turvallisuus sen sijaan tarjoaa mielenkiintoisia aiheita ja tekemistä iisalmelaiselle Minna Niskaselle. Ylä-Savon maanpuolustusnaisten sihteerinä toimivan Niskasen mielestä kurssi tarjoaa tietoa, joka tulisi olla jokanaisen hallussa.

Minna Niskanen.

Anne Nuutinmäki Oulusta lähti Joukkomuonitus maastossa -kurssille ystävän houkuttelemana.

Sari Laitinen.

-Uutta tietoa ja uusia taitoja odotan viikonlopulta.

Teksti ja kuvat Terttu Niemelä

Fanni kutsuu ruskan hehkussa

Juuri nyt ruska on Koillismaalla komeimmillaan. Vaarojen rinteet loistavat värien kirjossa, ja Iijoki virtaa kirkkaana syksyn kuulaudessa. 

Jos Fanni saisi päättää, riittäisi ruskan hehkua kirkkaimmillaan vielä lokakuun alkuun, kun naisten valmiusharjoitus PikkuNASTA Fanni 2020 kokoontuu Taivalkosken Maijanlammelle. 

Tämä taianomainen jakso vuoden kierrossa sävyttää Fannia monin tavoin. 

Ruskasta löytyi värimaailma Fannin harjoituskirjeeseen ja logoon, jonka toimiston tiimii  “tuunasi”  tämänkertaisen harjoituksen näköiseksi: Iijoen yllä kohoavat Koillismaan vaarat antavat upeat puitteet harjoitukselle Maijanlammen maastossa.

Osallistujille parisen viikkoa sitten lähetetyssä harjoituskirjeessä sekä lähipäivinä saapuvassa kurssikirjeessä on runsaasti hyödyllistä tietoa, joihin molempiin kannattaa tutustua ajatuksella. 

PikkuNASTA Fanni 2020 logo. Grafiikka: Jenni Kärki

Harjoituksen viime hetken järjestelyt sujuvat ruskan tunnelmissa, iloisissa merkeissä, ja Fannia odotetaan melkein malttamattomasti. Näin siksi, että harjoitusta on valmisteltu koronan varjossa ja epämukavuudessa. Kaikesta huolimatta järjestelyjä on viety päämäärätietoisesti eteenpäin ajatuksella, että koronatilanne mahdollistaa kokoontumisen Maijanlammelle ja täysipainoisen harjoituksen.

Naisten valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen tähdentää, että harjoitus toteutetaan terveys edellä niin, että annetut turvallisuusohjeet huomioidaan kaikissa tilanteissa. 

Käsihygienia on a ja o, samoin turvavälit luokissa, majoituksessa, ruokailuissa, maastossa ja siirtymissä. Toiminnot porrastetaan ja aikataulutetaan niin, että ryhmien etäisyydet säilyvät. Yhteiset kokoontumiset tapahtuvat ulkona, Suhonen luettelee.

Flunssaoireiset ja matkustusriskin maissa vasta vierailleet eivät tietenkään voi harjoitukseen osallistua.

Päällimmäisin ajatus on, että harjoituksen kurssilaiset, kouluttajat ja organisaatioon kuuluvat voisivat kaikki tuntea olonsa turvalliseksi, kun Maijanlammelle kokoontuu 2. – 4.10. viikonlopuksi toista sataa ihmistä.

Taivalkosken Fanni on  koko maassa vuoden ensimmäinen NASTA-harjoitus sen jälkeen, kun Naisten valmiusliitto laittoi koronatilanteen vuoksi keväällä harjoitustoiminnan tauolle.

Tuleva Fanni on erityinen myös siksi, että se on ensimmäinen Koillismaan ylängöllä järjestettävä NASTA-harjoitus.

Tästä se lähtee, naiset!

Ruskaterveisin

Terttu Niemelä

Ruska on Koillismaalla komea. Kuva:Suide Lepistö

Poikkeusoloihin voi oppia varautumaan

Miten pärjäisit, jos myrsky katkaisisi sähköt? Entä osaisitko kokata ruokaa poikkeusoloissa jopa sadoille nälkäisille? Ei hätää, näitä taitoja voi opiskella NASTA-harjoituksessa. Kati-Erika Timperi ja Leila Saikkonen kertovat omista NASTA-kokemuksistaan ja pohtivat harjoituksen tärkeyttä poikkeusoloihin varautumisessa.

Naisten Valmiusliitto organisoi valtakunnallisia naisille kohdennettuja valmiusharjoituksia kaksi kertaa vuodessa. NASTA-harjoitukset toteutetaan varuskunnissa eri puolilla Suomea. Kurssilaiset tutustuvat vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja näkevätvaruskunnan toimintaa. Yöpyminen kasarmilla tai maastossa on monelle ainutkertainen kokemus. Seuraava harjoitus, Vinka 2020 tutustuttaa osallistujat syksyisiin Tikkakosken maisemiin.

NASTA-harjoituksen tavoitteena on antaa osallistujille arjen turvallisuusvalmiuksia ja varautumistaitoja. Tarkoituksena on antaa taitoa toimia kaikenlaisissa arjen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kevät 2020 on osoittanut, että poikkeustiloja voi tulla myös rauhan aikana ja niihin varautuminen on tärkeää. Esimerkiksi Hätämajoitus-kurssin opit voivat tulla tarpeeseen myös viruksien levitessä tai joukkomuonitus-kurssi turvaa isompien häiriötilanteiden ruokalogistiikan. Harjoituksessa ei opeteta käyttämään aseita, mutta voidaan opettaa, miten kohdataan uhkaavia tilanteita ja miten ase on mahdollista tehdä vaarattomaksi.

Kati-Erika Timperi muistuttaa, että valmiuskurssit kartuttavat myös johtamistaitoja.

Hyödyllinen harrastus

Keski-Suomen Marttojen toiminnanjohtaja Kati-Erika Timperi toimi kurssinjohtajana Selviytyminen sähköttä kurssilla Tikkakoskella Syyslento 2015 -harjoituksessa. Hän on kouluttanut myös kotitalouksien varautumista poikkeusoloihin.

– Armeija kiinnosti aikoinaan, mutta naisten palvelus tuli mahdolliseksi vasta sitten, kun olin valmistunut ensimmäiseen ammattiini. Työ veti puoleensa, joten vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä tuli harrastukseni, Timperi kertoo taustastaan.

– Pidän NASTA-harjoituksia yhteiskuntamme kannalta tärkeinä ja naisille varsin hyvänä vaihtoehtona varusmiespalvelukselle. Itse näkisin melkeinpä kansalaisvelvollisuutena, että jokainen nainen kävisi edes muutaman valmiuskurssin. Valmiuskurssit lisäävät osallistujien arjen turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Ne valmentavattoimimaan erilaisissa johto- ja kouluttajatehtävissä, Timperi pohtii.

Leila Saikkonen keittää kuusenkerkkiä siirapiksi.

Leila Saikkonen on osallistunut NASTA-harjoituksiin useita kertoja sekä kurssilaisena että kurssin vetäjänä.

– Olen ollut mukana, muutamia mainitakseni, Henkinen tukiTalosuojelu, Kriisin kohtaaminen ja Henkilökohtainen turvallisuus -kursseilla, Saikkonen muistelee.

– Käymäni kurssit ovat avartaneet katsettani monessa kohdassa. Henkisen tuen kurssit ovat olleet hyvin tärkeitä siksi, että osaan olla rinnallakulkija tarvitsevalle. Edellisessä Tikkakoskella pidetyssä Syyslento 2015 -harjoituksessa olin Kriisin kohtaaminen -kurssin johtajana ja sain sinne huippukouluttajat. Tieto, jota kurssilla sain, on erityisen tarpeellinen tähän kevääseen, Saikkonen kertoo.

Tarve koulutukselle kasvaa

Tarve vapaaehtoiselle valmiuskoulutukselle kasvaa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä myrskyt, tulvat ja sähkönjakelun häiriöt lisääntyvät.

– Olemme koronan myötä huomanneet, myös muut poikkeusolot vaativat aiempaa parempaa kotitalouksien varautumista. Kotitalouksien varautumisesta on suuri apu yhteiskunnalle, Kati-Erika Timperi painottaa.

Teksti: Eeva-Kaisa Rouhiainen

Kuvat: Kati-Erika Timperin ja Leila Saikkosen kotialbumit.

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisen välissä 1.5.2020